Petrolan kylän joka talon pihalla liehuu lippu. Aurinko on jo noussut horisontista ja ilma on keväinen. Ja miksi ei olisi, onhan huomenna kalenterikevään ensimmäinen päivä. Ben ja Kero kävelevät kohti koulua. He ovat tapansa mukaan lähteneet ajoissa matkaan, jotta eivät varmasti myöhästyisi.
Puolimatkassa he alkavat kuulla ihmeellistä laulantaa:
” Lauloi päivät pääksytysten
yhytysten yöt saneli
muinaisia muisteloita,
noita syntyjä syviä” *
Laulu kuuluu Reenilästä lipputangon juurelta. Asialla on itse Tauno Reeni, joka tunnetaan kovana harjoittelijana. Tällä kertaa hän harjoittelee näemmä laulamista. Onneksi hänen itsekäs poikansa Mig ei laula, ajattelee Kero. Mig on hitsaajana kylän konepajalla, ja aina kun hän avaa suunsa, on kuin venäläinen hävittäjälentokone lentäisi yli. Päänsäryn siitä äänestä vain saa. Mutta miksi Tauno harjoittelee laulua? Pojat päättävät ottaa selvää.
– Huomenta T, tervehtii Kero. He ovat tehneet sinunkaupat, ja siksi pojat uskaltavat käyttää tätä lempinimeä. – Mitäs laulelet?
– Huomenta pojjaat. Kalevalan päivän kunniaksi tässä veisailen, vastaa Tauno.
– Mikä se Kalevala on? kysyy Ben.
Tauno katsoo poikia eikä tiedä, ovatko nämä tosissaan vai esittävätkö vain tyhmiä.
– Ettekö todellakaan tiedä?
– No ei, me ollaan vasta tokalla luokalla, selittää Kero.
– Ai niinkös se olikin. No minäpä kerron.
Tauno kertoo lyhyesti, että Kalevala on Suomen kansalliseepos. Siinä on runoja, jotka kertovat monta mielenkiintoista tarinaa. Pojat olivat kyllä nähneet Taunon luettelemia nimiä katukylteissä ja liikkeiden nimissä, mutta eivät olleet tienneet, mistä ne olivat tulleet: Joukahaisenpolku, Sampo-pankki, Pohjola, Kalevala-koru jne.
– Mutta tiedättekös pojat, kuka oli Larin Paraske? heittää Tauno. – No ettepä varmaan. Hän oli runonlaulaja, joka osasi ulkoa yli 30 000 säettä näitä runoja.
– Oho, jopas oli ihme tyyppi! hämmästelee Ben.
– Kuinka joku voi niin paljon osata? jatkaa Kero.
– No niillä oli sellaset kikat, selittää Tauno. – Haluatteko oppia?
– JOOOO!
Tauno alkaa selittää pojille Kalevala-mittaa ja runonlaulajien muistikikkoja. Jokainen säe, eli kirjoitetun runon yksi rivi, koostuu aina kahdeksasta säkeestä.
– No tuohon pystyisi naapurin Margakin, ajattelee Ben ääneen ja kaikki kolme nauravat. Riinien nuorin tytär on kyllä sievä vaaleaverikkö, mutta ei osaa laskea kuin kymmeneen, kun sitten loppuvat sormet. On siinä matematiikan opettajalla tekemistä, kun Marga ensi syksynä menee seitsemännelle luokalle.
– Toinen olennainen asia on toisto, jatkaa Tauno – Jokainen säe toistetaan aina hieman eri sanoin, joten ulkoa opettelu on helpompaa. Olennaisin on kuitenkin varmaan alkusointu. Se tarkoittaa sitä, että peräkkäiset sanat alkavat samoilla kirjaimilla tai tavuille. Tämä auttoi muistamista myös. Siinäpä teille pojjaat vähän pohtimista koulumatkalle.
– Niin me voitais tehä oma Kalevala-tyylinen runo, innostuu Ben.
– Joo ja sit näytetään se opettajalle ja saadaan omena, komppaa Kero.
– TAUNOO, aamiainen on valmistaaa, helähtää sisältä perheen äidin Sein kaunis ääni. Hän taitaa olla ainoa, jolla on laulunlahjoja tässä kylässä.
– Jaa kyllä mun on varmaan nyt mentävä sisälle, toteaa Tauno. Ja kukapa tuollaista kutsua voisi vastustaa.
– Jepulis, hyvät harjotukset sulle, toivottavat pojat ja lähtevät lompsimaan kohti koulua, kun Tauno on jo ovella kaurapuuro mielessään.
Loppumatkan pojat laskevat tavuja, miettivät synonyymeja ja samoilla kirjaimilla alkavia sanoja. Tällaisen he sitten saivat aikaiseksi:
Kero kertoo pikku kaskun
tylyn tarun töräyttelee
veljestänsä veikostansa
broidistansa Benskulista
Benpä tuosta tuohtumahan
Kerolle kimpaantuumahan
Oivan keinon kostaa keksii
päästähäkseen pätemähän
paremmaksi noustaksensa
juonittelee jäynän uuden
Lumipallon reppuun lykkää
Keron kirjat kaikki kastuu
—
Mikä tässä tarun oppi?
Näpäytys nulikalle?
Älä koston tielle tahdo
veljes kanssa vihoittele.
—————–
*Kalevala-sitaatti http://www.finlit.fi/kalevala/index.php?m=1&s=12&l=1
Koko Kalevala verkossa
TEHTÄVÄ:
Kokeile, osaisitko itse laatia Kalevala-mittaisen runon?